Suklaiset Wellenmuster -sukat

Joskus törmäsin ihanan suklaisen näköisiin haitarivartisiin sukkiin Facebookin Voihan villasukka -ryhmässä. Ihastuin tähän ruskean ja valkoisen yhdistelmään ja sen aiheuttamaan sukaliseen mielikuvaan ja jätin asian hautumaan to do -listalleni. Nyt tuli tilaisuus tehdä, kun halusin tehdä jotain nopeeta ja helppoa odotellessa tilaushuivin lankojen saapumista, kun en malta olla neulomattakaan.

Wellenmuster on aaltokuvio, nimikin sitä kuulemma merkitsee (itse en kyllä osaa yhtään saksaa, paitsi kaljan osaisin tilata).  Ohjeen bongasin joskus jostain blogista ja kirjoitin sen ylös. Muistelisin lukeneeni, että on joku vanhempi ja ilmeisesti saksalainen neulemalli, eikä ns kenenkään oma, joten voin varmaan kertoa, kuinka kuvio syntyy. Se on hyvin yksinkertainen:

3 s oikein, 3 s nurin yhteensä 3 kerrosta
3 kerrosta kokonaan nurjaa
3 s nurin, 3 s oikein yhteensä 3 kerrosta
3 kerrosta kokonaan oikeaa
Mikäli käytät useampaa, kuin yhtä väriä, niin tasaisen värinvaihtokohdan saat, kun neulot viimeisen oikean kerroksen seuraavalla värillä.

Sukkia oli mukavan helppo neuloa. Tuli neulottua nopeasti, kun varressa mietti, että yksi mallikerta vielä..no jos vielä toinen.. Jalkaterässä on aina neljä kerrosta yhdessä raidassa, niissäkin mietti, että vielä yksi raita..no jos vielä yksi...

Lankana oli Novitan 7 veljestä ja puikkoina 3,5mm bambut. Lankaa kului n. 120g.
Yleensä en tykkää neuloa seiskaveikkaa sen karkeuden takia, mutta tuo valkoinen olikin paljon pehmeämpää, kuin tummemmat värit. Joskus jonkun kuulin sanoneen vastaavaa, mutta ajatus tuntui hassulta. Mutta kyllä se vaan niin tuntui olevan. Iso ero esimerkiksi minionsukissa käytettävään tummansiniseen!

Vauvan peitto

Kaksi vuotta sitten neuloosini ollessa suunnilleen pahimmillaan sain aivopierun alkaa tekeen vauvan peittoa vanhimman veljeni vauvalle ristiäislahjaksi. Maaliskuussa nuorempi veljeni sai vauvan, joten tunsin, että minun täytyy tehdä tällekkin vauvalle peitto ristiäislahjaksi.
Tässä peitossa on käytetty Novitan Tivoli -lankaa, joka on akryylia. Reunuksen tein Novitan 7 veljestä -langasta.
Aloin tekemään juuri tätä peittoa sille vanhemman veljeni vauvalle, mutta muutaman rivin jälkeen vaihdoinkin suunnitelmaa ja tein toisenlaisen. Tämä peitto siis jäi kesken ja pyöri keskeneräisten laatikossa kaksi vuotta. Jatkoin aina sillontällön, mutta aika vähän sitä tuli tehtyä, koska sille ei ollut saajaakaan.
Kun kuulin nuoremman veljeni vaimon olevan raskaana, muistin taas keskeneräisen peiton ja päätin, että tästä tulee ristiäislahjapeitto. Isoimman neulontabuustin peittoa kohtaan sain vasta vauvan synnyttyä.

Peitto itsessään on siis Novitan Tivolia. Loin 100 silmukkaa 4mm paksuille pyöröille. Keriä oli kaksi, joten posotin vain ainaoikeaa neulosta molemmat kerät loppuun saakka. Reunukseen virkkasin valkoisella 7 veljestä -langalla ensin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita ja reunahörhelön tein näin: 6 pylvästä yhteen silmukkaan, kiinteä silmukka  kahden silmukan päähän, kaksi silmukkaa väliä ja 6 pylvästä yhteen silmukkaan, kiinteä silmukka kahden silmukan päähän. Ja tätä kaavaa toistin koko peiton ympäri. Ihanan yksinkertainen ja helppo. Vaikka kaksi iltaa menikin jo pelkän reunuksen tekoon. Neulontailtani on siis yleensä noin 1,5h pitkä siitä, kun saan lapset nukkuun siihen, kun menen itse nukkuun,

Peitto oli helppo, mutta suuritöinen ja vei aikaa kokonaisuudessaan kaksi vuotta. Ja peitto on hyvissä ajoin valmiina, kuukausi ennen ristiäisiä. Toisen veljen lapsen peitto valmistui suunnilleen kaksi päivää ennen ristiäisiä.

Täytyisikö alottaa tekeen taas uutta peittoa jo nyt, jos joku sisaruksistani päättää taas lisääntyä? Ehkä saisin sen valmiiksi ajoissa. Ehkä.
Kolmelle olen täti, mutta neuloosi ei ollut vielä iskenyt, kun ensimmäinen veljenlapsi syntyi.

Koristetyynynpäällinen jämälangoista

Novitan Kesä 2016 lehdessä oli kivan koristetyynynpäällisen ohje Isoveli -langasta. Olin viime vuonna saanut työkaveriltani ison kassillisen lankaa sisältäen mm noin puoli kiloa Isoveljeä erikokoisina kerinä. Omissa varastoissani oli myös pieniä jämäkeriä Dropsin Big Fabelista, joka on saman paksuista Isoveljen kanssa. 

Olen tänä vuonna pitänyt kirjaa lankojen ostoista ja käytöistä. Yritän pitää käytön ostoja korkeammalla tasolla, joten päädyin tekeen tyynynpäällisen jo olemassaolevista langoistani yhdistellen Isoveljeä ja Big Fabelia.

Työ oli mukavan helppo ja palmikkokuvion mallikerran oppi heti. Muutaman illan tätä väänsin telkkarin katselun ohella. 

Puikkoina käytin bambuisia 6mm pyöröjä 60cm kaapelilla. Päättelyyn otin avuksi 9mm puikon. Siten sain yläreunasta sopivan väljän, jolloin se olikin saman levyinen alareunan kanssa.

Sisustyyny maksoi Ikeassa 2e. Halvalla siis pääsin ja sain kivan väriterapeuttisen sohvatyynyn.

Lankaa kului 320 grammaa. Sain mukavasti kirittyä lisää etumatkaa lankojen tuhoamisessa suhteessa ostoihin. Tilanne on tällä hetkellä n. 1400g tuhottua lankaa ja n. 800g ostettua lankaa tänä vuonna.
Eli kai ihan vaikka aprillipäivän kunniaksi saa tilata lisää lankaa, onhan tuo ero ihan selkeä! ;)

Kauluri lapselle

Ajattelin tehdä lapsilleni kaulurit ja halusin tehdä jotain helppoa ja paksusta langasta. Garnstudion sivut tuovat lähes aina inspiraatioavun, eikä pettänyt tälläkään kertaa. 

Löysin ohjeen nimeltä Amadeus. Ohjeen langan paksuus on suunnilleen sama, kuin Dropsin Andesissa. Kaapissani oli reilusti Andesia, joten päätin tehdä siitä. Julkaisin kuvan valmiista kaulurista Instagram-tililläni ja kaverini pyysi omalle lapselleen samanlaisen kaulurin. Eipä yhden tekemiseen mennyt kahtakaan tuntia, joten ei ollut iso vaiva tehdä toista. Yksi tosin olisi vielä tekemättä toiselle lapselleni, mutta en tiedä vaivaudunko, kun tuo ei näyttänyt heille kelpaavan kummallekkaan. Paitsi Nuuskamuikkusen hatun näköiseksi hatuksi.

Andes on ihanaa alpakkalankaa, jossa on 65% villaa ja 35% alpakkaa. Lanka on punottu kierittäen kahta lankaa toistensa ympärille. Jälki on hauskan näköistä ja lanka ihanan paksua ja pehmeetä. Tykkään neuloa Andesia, olen siitä pari peruspipoa ja yhdet lapaset joskus tehnytkin.

Uutta oppimaan: Varpaista varteen sukat kaksi kerralla

Pitkän aikaa olen miettinyt tarttua härkää sarvista ja opetella tekeen kaksi sukkaa kerralla, mutta olen ajatellut sen olevan jotenkin hankalaa. Kävin sitten kavereilla kylässä, missä yksi neuloi kahta sukkaa samaan aikaan. Otin puheeksi aiheen ja hän laittoi minulle linkin Novitan Magic Cast On -tekniikan ohejisiin, joilla saa helpon aloituksen varpaista varteen -tekniikalle.
Seuraavaksi etsin ohjeen kahden kokonaisen sukan tekoon, sillä tuossa linkissä olikin vain kärjen ohjeet. Hyvän ja helppolukuisen ohjeen löysin A-nanan blogista, tässä linkki. Ohje oli niin helppo ja hyvillä kuvilla varusteltu, että varmasti Sinäkin onnistut, ellet ole vielä uskaltanut kokeilla!

Magic cast onin ja pyöröpuikkojen tekniikka tuotti vähän päänvaivaa, mutta ensimmäisen aloituksen solmuun menon jälkeen tajusin tokalla yrityksellä idean. Jos et ole vielä tehnyt kaksia samaan aikaan, kannattaa ensin harjoitella yhtä kerrallaan pyöröillä. Itse tein kärjen yhdelle sukalle ja tajusin idean, purin sen ja aloitin alusta kahdella sukalla.

Langaksi valikoitui joku kellarini kätköistä löytynyt useamman vuoden vanha vyötteetön lanka, jonka epäilen olevan Novitan Nallea. Ajattelin nuukuuksissani, etten käytä parempia lankojani tähän kokeiluun, jos se ei onnistukkaan, valitsin sitten jonkin vanhan ohjeeseen sopivan paksuisen langan.

Kärkien teko oli ehkä hankalin juttu, koska se oli se täysin uusi juttu ja siitä tämä alkoi. Kärkien jälkeen tuli posotettua suoraa neuletta pidemmän matkaa. Kantalappu oli helppo tehdä, ihankuin perussukassa tekisi sileän kantalapun. Kantalapun kääntökin tapahtui samanlailla, piti vain tehdä käännöt yksi sukka kerrallaan. Käänne tulee ylhäältä alotetuissa sukissa aina kantapään alle, tässä se taas tuli kantapään taakse. Ainakin sovittaessa tuntui, että se istui jalkaan näin paremmin, kuin ylhäältä alas tehdyissä.

Tein kavennukset, minkä jälkeen aloin tekeen 2 oikein 2 nurin joustinneuletta niin pitkälle, kuin lankaa riittä. Kerähän oli vajaa, joten varsista tuli aika lyhyet. Lankaa oli ja kului 57 grammaa.

Olen todella iloinen siitä, että uskalsin yrittää uutta ja kaikenlisäksi onnistuin siinä! Onnistumisista tulee aina hyvä mieli.

Nopea välityö: "Jamaica" kauluri

Tilasin joskus Dropsin Eskimo -lankaa tehdäkseni jamaicapipon lasteni isän veljelle, mutta en saanut aikaiseksi ennen eroa. Pitkään mietin, mitä noilla langoilla tekisin. Viimevuotisissa bloggauksissa löytyy virkattu lippapipo. Sen langat kuului samaan satsiin. Lippapiposta jäi yli vähän punaista ja puolisen kerää mustaa. Vihreä ja keltainen jäivät käyttämättä.

Samasta ohjeesta päätin tehdä kaulurinkin. Hyvin yksinkertainen. 56 silmukkaa. 5 kerrosta pylväitä, jonka jälkeen 4 silmukan kavennukset. Sitten loppumatka pelkkiä pylväitä.

Ajatuksena oli tuhota kaikki Eskimot, siksi väritkin vain alkavat siitä, mihin edellinen sattui loppuun. Aloitin vihreästä ja tuhosin koko kerän. Punainen ja musta riitti sen, mitä lippapipon jämistä riitti. Keltaisen meinasin tuhota myös kokonaan, mutta kauluri alkoi oleen jo aika korkea. Ehkä loput käytän vaikka patalappuihin. 

Ihan ei ole kukkanen, mutta tämä oli vain tämmönen välityö. Nopea oli, ihan pari tuntia meni. Tykkään virkata Dropsin Eskimoa, enkä yleensä edes kauheesti tykkää virkata.

Lankaa kului 98g.

Perussukat Austermann Stepistä ja käynti Karnaluksissa

Käytiin miesystäväni kanssa Tallinnassa ja tottakai oli pakko käydä tsekkaamassa paljon hehkutettu Karnaluks. Satamasta oli noin 2km kävelymatka, meillä varmaan hieman enemmänkin, kun ei se suunnistus niin yksinkertaista ole kartalla, josta puuttuu kadunnimiä. Mutta kaikki kunnia ihanalle miesystävälleni, joka oli puolestani googlannut sijainnin ja ohjeet, joilla löytää perille. Ei nimittäin ollut mitenkään näkyvällä paikalla ja sisälläkin joutui kiipeileen rappusia, ennenkun saapui oikealle ovelle.

Sisällä Karnaluksissa ensivaikutelma oli aika homssuinen ja sekainen. Käytävät hirvittävän ahtaita ja pahvilaatikkokasoja päällekkäin. Mutta jos ei antanut pahvilaatikkopaljouden haitata, niin kyllähän se käsityöihmisen taivas oli! Lankoja oli mahdottoman paljon! Pieni hulluus ja valinnanvaikeus meinasi iskeä. Matkabudjetti ei ollut kauhean iso, joten tyydyin vain kolmeen lankakerään, yksiin puikkoihin ja kukkaronkehykseen. Ostin lankoja, joita en ole Suomesta tohtinut ostaa. Austermann Stepiä ja Regia Flourmania Coloria yhdet kerät, sekä Alizea, johon en itse ainakaan ole törmännyt Suomesa. En tosin kauheen monia eri lankakauppoja ole täällä ehtinyt koluaankaan. Sukkalangoiksi ostin, sillä rakastan ohuita villasukkia! Ovat niin käteviä kaikissa kengissä, jopa lenkkareissa!
Halusin myös kokeilla uudenlaisia puikkoja perus Novitojen sijaan. Olisin halunnut kantikkaat KnitPro Cubicsit, mutta niitä ei ollut haluamassani koossa. Tiukka budjetti myös esti ostamasta haaveilemaani isompaa settiä eri kokoja. Löysin sitten 15cm pituiset KnitPron Karbonz -puikot ja kooksi valikoitui 3mm. Olen Facebookin neulontaryhmissä lueskellut, että ne ovat lyhyemmän pituutensa takia kätevämmät villasukkien neulonnassa, kuin perus 20cm pitkät. Ja olen kyllä samaa mieltä nyt!

Ensimmäisenä puikoilleni pääsi aloeta ja jojobaöljyä sisältävä Austermann Step. Ihan tavalliset perussukat pääsin tehdä, ne on kuitenkin kätevimmät arjen käytössä. (Seliseli, laiskotti, enkä jaksanut alkaa ohuesta sukkalangasta väsään mitään erityisempää vielä.) Uudenlaisten puikkojen kanssa neulontatuntuma oli aluksi vähän hakusessa, mutta nopeesti niihin tottui. Puikkojen paketin kyljessä luvattiin pehmeätä ja lämmintä tuntumaa, ja sitä se kyllä oli. Puikot ovat ihanan kevyet, eikä 15cm puikot ole niin paljoa tiellä, kuin pidemmät. Lanka luisti hienosti puikoilla, eikä kuulunut älytöntä kilinää ja kalinaa. Kädetkään ei hikoillut puikkoja vasten. Lankaa oli mukava neuloa, mutta ei aiheuttanut mitään suurempaa vau -efektiä.
Yleensä en harrasta pätkävärjätyissä raitojen tasaamista. Enkä tehnyt sitä nytkään. Sattuipa vain sopivasti raidat tasaantuun, vaikka aloitin uuden sukan siitä, mihin ekan sukan langan katkaisin.
100g kerä on kyllä todella riittoisa. Tein ihan perussukat peruspituisella varrella, eikä kulutus ollut kuin 58g, vaikka kavionikin on sievä 41. Täytyisi opetella varpaista varteen looppausmenetelmä, niin saisi tehtyä hyvinkin pitkät sukat yhdestä kerästä.
Sukat tuntuivat jalassa taivaallisen pehmeiltä ja lämpöisiltä olematta yhtään hiostavat. Juuri sitä sukiltani odotankin! Toivottavasti kestävät myös pesua ja kulutusta.
Ehkä voisin joskus jämistä tehdä varrettomat sukat, niihin lanka varmaan vielä riittää.