Vierailu lankakauppa Vyyhdissä ja vauvan tupsumyssy

Olen tilaillut lankoja Vyyhdistä ja laittanut miestä noutaan tilaukseni, sillä hän pyörii työnsä takia paljon Helsingissä. Ja jotta säästäisin postikulut, hehheh. Jostain kumman syystä lankakaupassa vierailevat miehet jäävät helposti mieleen ja siten myös myyjä alkoi tunnistaan miesysyäväni. Myyjä sitten pyysi, että hän tuo minutkin näytille. No, käytiin toukokuussa Helsingissä ja tottakai minun piti mennä tarkistaan tämä asiakaspalvelun ihmepaikka ja lankojen karkkikauppa, jota muutama helsinkiläinen neulojatuttuni on kovasti kehunut. Olihan minulla myös tarve yhdelle Fabel -kerällekkin silloin, joten ei muutakun Vyyhtiin. 

Myyjä tajusi heti, kuka astui sisään, vaikka ei ollut koskaan tavannut minua livenä. Tai varmaan heti laski 1+1, kun näki miesystäväni. Myyjä jutteli kuin vanha tuttu ja palveli ensiluokkaisesti alusta loppuun. Jäätiin vielä keskusteleen ostotapahtuman jälkeen ja samalla hypistelin niin ihanan tuntuisia Drops Cloud -lankakeriä. Myyjä kysyi, että olenko kokeillut Cloudia. Vastasin, että en sillä en tiedä, mitä siitä tekisin. Hän antoi minulle lahjaksi yhden kerän ja käski tekeen vaikka pipon kavereiden tulevalle vauvalle. Yllätyin erittäin positiivisesti.
Vierailusta Vyyhdissä jäi erittäin hyvä mieli ja todella positiivinen asiakaskokemus. Voitte olla varmoja, että tulevatkin Dropsin lankaostokseni teen vastasuudessakin Vyyhdissä joko verkossa tai kivijalkaliikkeessä. Suosittelen Vyyhtiä! Omistaja on selkeesti omistautunut työlleen ja asiakkailleen ja verkkokaupassakin useammin asioivat muistetaan.

Mutta sitten itse työhön. Vauvan pipo siis piti tehdä. Garnstudion sivuilla löytyy pari pipo-ohjetta vauvoille näin paksulle langalle. Valitsin perus tupsupipon, jossa on korvaläpät. Vauva kun tulee oleen talvivauva. Ohjeeseen tästä linkistä.
Ohje oli todella helppo. Pienen kokonsa ja paksun langan ansiosta pipo valmistui nopeasti.

Pipo on ihanan pehmeä ja vähän käy kateeksi vauvaa, joka saa noin ihanan pehmeän pipon! Tykkään neuloa pehmeitä paksuja lankoja. Ehkä teen joskus jotain itsellenikin tästä langasta! Ehkä tämmöstä addiktoimista varten niitä näytekeriä annetaankin :D

Lankaa kului 26g eli pikkusen yli puolet kerästä. Korvaläppiin käytin ohjeesta poiketen 6mm puikkoja, koska en omistanut 7mm sukkapuikkoja. Itse pipon tein ohjeen mukaan 8mm pyöröillä tasona. Korvaläpistä lähtevät narut virkkasin 5mm virkkuukoukulla taas johtuen vajavaisesta varustetasostani. Minulla kyllä on 8mm koukku jossain. En tiedä missä...

Nappivarsisukat

Ison lähes vain oikeinneulotun villapaitaprojektin jälkeen totesin haluavani tehdä edes palmikkoa, jotta ei olisi pelkkää oikeaa silmukkaa tämä neulomiseni.
Novitan vanhemmassa Sukkalehdessä oli ohje kauniisiin nappivartisiin sukkiin. Ohje löytyy myös tästä linkistä. Mikäli oikein muistan, näistä taisi olla jokin buumikin aikoinaan Facebookin Voihan villasukka -ryhmässä. Mutta minähän olen tunnetusti vartin kärjestä ja innostun buumeista vasta, kun kukaan ei enää jaksa jakaa samoja ja taas samoja kuvia. ;)

Palmikkokuvio oli mukava ja helppo tehdä. Alussa piti vähän purkaa, kun jostain syystä sain aivoni vähän solmuun nurjalla puolella. Ja välillä unohtui tehdä napinläpi. Tämmöstä pientä säätöä, mutta valmistuihan ne silti noin kymmenessä päivässä. Projektin hitaasta valmistumisesta huomaa, että ei oikein ollut neulomisintoa, sillä en enää hirveesti välitä 7 Veljestä -langasta. Mutta yritän tuhota vanhoja varastoja pois, jotta saan antaa itselleni luvan ostaa uusia, mielekkäämpiä lankoja. Puikkoina käytin varressa Novitan 3,5mm peruspyöröjä 40cm kaapleilla ja kantapäässä ja sen jälkeen 3,5mm peruspuikkoja. Novitan pyöröissä on ihan kamala sauma! Lanka tarttuu kaapelin ja puikon liitoskohtaan kiinni ja liukuu huonosti. En yhtään tykkää neuloa niillä, mutta nyt ei ollut muitakaan puikkoja.

Napit ovat perintönapeistani pengottu lankaan sopivat napit, joita löytyy mahdollisimman paljon. Sain edesmenneiden isotätini ja isomummoni nappikokoelmat heidän kuolinpesiään tyhjennettäessä. Molemmat olivat parhaina aikoinaan kovia käsityöihmisiä ja jemmareita. Nappeja oli moneen lähtöön, mutta ihan paria laatua oli vaadittavat 8kpl tai enemmän.
Mielestäni napit sopivat näihin sukkiin kuin nenä päähän!

Lankaa kului 134g. Sukat punnitsin ennen nappien kiinnitystä.
Ainaoikeinneulottu kantapää sopii näihin sukkiin mielestäni hyvin, mutta reunasta ei kyllä tullut kovinkaan siisti. Loppupeleissä olen hyvin tyytyväinen sukkiin, vaikkakin muutamia huomautettavia juttuja löytyykin.
Siitä en tiedä, mitä näillä sukilla tekisin, sillä en itse tykkää pitää näin paksuja villasukkia. Ne menevät kaappiin odottaan omistajaansa.

Lepakkopaita

Joskus törmäsin mielestäni kivan näköiseen lepakkopaitaan jollain Facebookin monista neulontaryhmistä. Olihan tuo ohje pakko tallentaa puhelimeen, mutta vasta kuukausien päästä muistin koko ohjeen. Tästä pääset Koukuttamon blogiin ja sieltä linkistä ohjeeseen.

Ohje on superhelppo, mutta paita on suuritöinen, sillä silmukoita oli puikoilla enimmillään 600! Oli siinä viimesillä kerroksilla tekemistä! Etenkin kun itse olen sellainen, että mallikerta täytyy tehdä loppuun saakka, eikä voi jättää keskellä mallikertaa työtä lojuun. Tämä neulotaan pyörönä alhaalta ylös aina hihansuiden alareunaan saakka, kunnes sitten loppu paidasta tehdään tasona ja lopuksi ommellaan vain olkasaumat yhteen.

Alku sujui ohkaisesta langasta huolimatta joutuisasti, olihan minulla, työttömällä ihmisellä, reilusti aikaa neuloa. Kunnes sitten työt tulivat haittaamaan harrastuksia, supistui neulonta-aikani vain noin puoleentoista tuntiin illassa. Kokonaisuudessaan paidan valmistumiseen meni hieman alle kuukausi. Laitoin Instagramiin hashtagilla #neulepaitaranskulle muutaman kuvan työn etenemisestäkin.

Ohjeessa pyydettiin Malabrigo Sockia. Olen kuullut paljon kehuja langasta, mutta en ole itse vielä kyseistä lankaa raaskinut ostaa. En luota neuletaitoihini niin paljoa vielä, että raaskisin laittaa lähemmäs 100e yhden paidan lankoihin. Etsin sitten suht vastaavaa ja edullisempaa lankaa. Drops Fabel vaikutti olevan aika lähellä. Dropsilla oli sopivasti -35% ale, joten tämän paidan langat maksoi noin 20 euroa.  Ohje pyysi n 365g Malabrigoa, joten tilasin 400g Fabelia. No, eihän se 400g riittänytkään, vaan minun piti ostaa vielä yksi kerä lisää. Tietysti värjäyserä oli myyty loppuun. Onneksi toinen erä ei ainakaan omaan silmääni eronnut tuosta toisesta, joten itse en ainakaan huomaa sitä, että paidassa on kahden eri värjäyserän lankaa.
Valmis työ painoi 406g, ja muutama gramma menikin sitten langanpätkiin, joita en punninnut.

Olen myös aika laiska mittaileen ja laskeskeleen. Tiesin riskit, kun en tehnyt mallikappaletta. Noh, niinhän siinä sitten kvi, että käsialallani ja Fabelilla neuleesta tuli huomattavasti isompi, kuin piti. No, ohjeessa pyydettiin 2,5mm puikkojakin. Alussa kävi pikku moka ja otin vahingossa 3,5mm puikot! neuloin melkein koko alaosan joustimen sillä, kunnes tajusin, että nää puikot tuntuu liian isoilta 2,5 millisiksi! Vaihdoin puikot 3 millisiksi ja tein niillä neuleen loppuun. Eli se, että tämä M-kokoisen ohjeella tehty paita onkin suunnilleen kokoa XL, on ihan täysin oma vikani. Mutta jos tästä hakee positiivisuutta, niin ainakaan en ihan kauheen nopeesti liho neuleesta yli. Vai pitäisiköhän kokeilla pestä se 60 asteessa? ;)
Puikotkin katkesi kerran työn aikana. Minulla oli puiset Knitpron vaihtopääpuikot. Hankin tilalle hiilikuituiset vaihtopäät, luulisi ettei heti katkea! Vaihtopäillä oli helppoa tehdä, sillä kaapelia piti aina välillä vaihtaa suurempaan kokoon. Parhaimmillaan minulla oli 120cm kaapeli puikkojen välissä! Pienemmälle kaapelille oli myös hyvä jättää työn loppupuolella silmukoita lepäämään, kun pyöröstä siirryttiinkin tasona neulomaan.

Tykkään neuloa samalla, kun katselen telkkua. Tätä paitaa tuli neulottua monta iltaa ja myös lähes kaikki katsomani jääkiekon MM 2016 pelitkin meni joutuisasti paitaa neuloen. Yksinkertainen, sileä neule on pidemmän päälle tylsää, mutta sitä tehdessä ei tarvitse katsella käsiään, vaan voi huoletta tuijottaa telkkaria, jopa sitä nopeatempoista jääkiekkoa!
Seuraavaksi silti täytyy varmaan tehdä vähintäänkin palmikkoneuletta.

Kuvan on muuten ottanut vajaa 5v poikani. Kyllä me siitä vielä hyvä äidin bloggausapuri tehdään!